Thomaksen ja Marinan aamu alkoi aamupalalla. Marina oli raskaan ja hänellä oli rahahuolia. Thomas oli työtön, silä hän harjoitteli vielä baarimikon uraansa varten. "Thomas, mä vaan ajattelin, että nyt ku meille on tulossa lapsi, niin me varmaa tarvittas lisää rahaa. Sullahan ei oo tällä hetkellä mitään työtä, niin mitä jos menisit etsimään?" Marina sanoi. "No mä voin vaikka käydä paloa-asemalla. Sinne kuulemma etitään uusia työntekijöitä", Thomas vastasi.
Hän lähtikin heti aamupalan syötyään paloasemalle. Hän sai välittömästi työn minkä halusikin ja hän aloitti vapaapalokuntalaisena. Palkka ei ollut mikään liian suuri, mutta kyllä tällä pärjätään seuraavaan ylennykseen saakka.
Hän saikin heti palomiehen asunsa. Hän poseerasi paloauton edessä ja mietti minkälaisiin haasteisiin hän nyt joutuisi.
Palomiehellä täytyy olla hyvä kunto, joten Thomas aloitiikin uransa paloaseman salilla. Thomas oli onneksi luonteenpiiteeltään Urheilullinen, joten painojennosto ei ollut hänelle ollenkaan vaikeata.
Samaan aikaan Marina suunnisti kohti kansankauppaa. Suunnitteilla oli ostaa jokin kiva koriste seinälle. Kansankaupasta sai vaikkapa taulun paljon halvemmalla kuin esimerkiksi tavaratalosta.
"Löytyiskö teiltä jotain kivaa koristetta seinälle. Vaikkapa jonkunlainen kaunis taulu tai jotain?" Marina kysyi myyjätlä. Myyjä vastasi lyhyesti kyllä ja näytti Marinalle kaupan taulut. Tauluja oli kymmeniä. Joukossa oli isoja ja pieniä, kalliita ja halpoja, sekä rumia ja kauniita. Marina valitsi keskikokoisen 63 simoleonia maksavan taulun.
Marina ripusti kotiin päästyään taulun seinälle. Ei se mikään mestariteos ollut, mutta kyllä se kelpasi. Hän miettikin mitä Thomas ajattelee Marinan uudesta ostoksesta.
Paloasemalla Thomaksen harjoittelutuokio loppui nopeasti. Paloaseman hälytykellot alkoivat soida kun viereisen talon pihassa oli syttynyt pieni tulipalo. Hän oli erittäin innoissaan ensimmäisestä työtehtävästä. Samalla myös hermostutti, kuinka tässä sitten käy. Ja minkälainen se palo on.
Viereisen kerrostalon pihalla paloi jonkun sytyttämä sanomalehtikasa. Thomas juoksi paikan pälle ja sammutti palon suhteellisen nopeasti. Vaarana oli, että palo leviäisi viereisen talon aitoihin.
Marina oli sillävälin kerennyt aloittaa raskauskirjan lukemisen. Pian hän ja Thomas saisivat pienen simvauvan. Hän ei jaksanut odottaa sitä hetkeä, kun hän saisi pitää tätä vauvaa sylissään.
Töistä tultuaan Thomas aloitti baarimikon taitojensa kehittämisen. Vaikka hän oli nyt palomies, hänellä oli vielä unelmana baarimikon ammatti.
Kirjastosta kotiin tultuaan Marina pääsi testaamaan parin uutta pesukonetta. Hänen mielestä oli hienoa, ettei enään tarvinnut pestä pyykkiä käsin.
Kun pesuohjelma oli valmis hän pääsi vielä kokeilemaan kuivausrumpua. Vaikka kuivausrumpu ja pesukone olivat molemmat halpoja, ne olivat aika hyvälaatuisia.
Hän ei jaksanut odottaa, että kuivausrumpu lopettaisi, joten hänkin lähti nukkumaan. Thomas oli mennyt jo n. 30 minuuttia aikaisemmin nukkumaan. Hän ei päässyt tänään kosimaan Marinaa uuden työn takia, mutta tavoitteena oli huomenna onnistuminen
.
Aamulla Thomas päätti tervehtiä vielä Marinan vatsassa olevaa simvauvaa. "Minulla on sinulle yllätys" hän sanoi Marinalle. "Mennään näköalapuistoon".
He menivätkin pian Näköalapuistoon. Thomaksella oli sormus mukana. Heti kun he pääsevät perille, hän aikoo kosia Marinaa. He pysähtyivät sillan viereen. Juuri ennekuin Thomas kerkesi sanoa sanaakaan suustaan, Marina huusi: "Thomas,musta tuntuu, että vauva syntyy!". Thomas vei äkkiä Marinan autoon ja he ajoivat Bridgeportin sairaalaan.
Piktän odotuksen jälkeen Thomas ja Marina astuivatkin jo ulos sairaalasta. Marina sai pienen simpojan. Nimeksi tuli Joonas ja Joonaksen luonteenpiirteinä oli Kaikesta Kiinnostunut ja Urheilullinen. Thomas unelmoi, että hänen pojastaan tulisi huippu-urheilija.
Joonakselle oli kotona jo valmiiksi kehto. Asunto oli pieni, joten Thomaksen ja Marinan täytyi tehdä hieman erikoisjärjestelyjä, jotta kehto mahtuisi asuntoon. Kun Joonas saapui vanhempiensa kanssa kotiinsa, Marina laittoi hänet kehton. Thomas ja Marina katsoivat ihaillen omaa lastaan
Keittiö oli jo pitkään tulvinut rikkinäisen hana takia. Koska korjaajaan ei ollut tällä hetkellä varaa, Thomas päätti korjata itse hanan. Hän myönsi, ettei ole kovin kätevä käsistään, mutta lopulta hana korjautui. Seuraavaksi hän sanoi Marinalle, että heidän täytyy suunnata Perhosbulevardille.
Thomaksella oli sormus taskussa ja perillä hän suuteli Marinaa. "Minulla on sinulle pikkuinen yllätys".
*Marina, tulisitko vaimokseni?". "Tietenkin!" Marina kiljui innosta. Hän halasi Thomasta niin kovaa kun hän ikinä pystyisi. Mielessään hän jo suunnitteli tulevia häitään.
Seuraavana päivänä Thomas suuntasi kirjastolle. Hän oli kuullut Janus Goottilan uudesta kirjasta, se olisi pakko lukea.
Hän etsi kyseisen kirjan kirjahyllstä, istautui mukavaan asentooon ja aloitti lukemisen. "Murha Sunset Valleyssa" oli Januksen uusin hittikirja. Thomas oli tykännyt Janus Goottilan kirjoista jo pitkään ja nyt hän vihdoin pääsi lukemaan Januksen uusinta kirjaa. Kun hän käänsi 30. sivun, siinä oli teipillä kiinnitettynä lappu.
"Jätä Marina Prattle rauhaan". Teksti oli kirjoitettu selvin kirjaimin ruutupaperille. Thomas laittoi paperin taskuunsa ja juoksi äkkiä kotiin. "Tästä on kerrottava Marinalle", hän ajatteli
Kommentit